Sähköpostia Veikolta, Tarmon muistiinpanot 28.10

Tuli taas sähköpostia Veikolta.

Alla kopio tulleesta sähköpostista:

VS AIHE: reply, Tuhmien lista

Kansio: Postilaatikko

Vastaanottaja Marko Rinnetmäki <mkrinnetmaki@gmail.com> Lähettäjän toimialue @pukinpaja.com - luotettava lähettäjä

Moi Marko

Kiitos vastauksesta, on hyvin mahdollista, että Tarmo on lyönyt päänsä. 

Voisit koittaa etsiä pieniä jalanjälkiä vielä. Pyydä lapset auttamaan siinä. Lapset kun on lähellä meidän Tonttujen kokoa, niin ehkä ne näkee jalanjälkiä paremmin. Mutta jos Tarmo on ulkona, niin luulisin, Tarmon pyrkivän johonkin korkealle, savupiipusta se kuitenkin lopulta on menossa sisään. Onhan Teillä tikkaat katolle? Ja piippuun? Kannattaa melkein tarkistaa nuo joka tapauksessa.

Ja siihen videoon, ATK tiimi on tutkinut videota, siinä on jotain hämärää. Hämärää, muttei tonttua. Ei ainakaan Tarmoa. Tutkimme myös verkkoliikenteesi, sieltä löytyi merkkejä siitä, että yhteys on kaapattu, jos yhteys on ollut nyt hidas, niin tässä voi olla syy siihen.

Kannattaa olla tarkkana netin kanssa nyt kunnes asiat varmistuu.

Mutta sitä jäimme täällä miettimään, jos lapset ovat tosiaan nähneet videon jota häirittiin, niin kuka sen on kuvannut?

Onko sama kuvaaja voinut jopa kaapata Tarmon? Mieleen tulee meiltä kauan sitten erotettu tonttu. Tonttuja kun ei juuri eroteta, vaan tonttu on yleensä aina tonttu. Tuo vaikuttaa vähän kiusanteolta Tarmoa kohtaan.

Tuossa on vielä mitä Tarmon koti kolosta löytyi. Tarmon tyynyn alta. Vaikuttaa siltä, että Tarmo on jo nähnyt unessa tulevia tapahtumia. Tämä saa erikoisia ja uusia piirteitä.

Lue itse alta mitä Tarmo oli kirjoittanut:

Lokakuun 28 päivä

On uusi aamu, nukuin kuin tukki viime yönä.

Näin unta, miten liisin kuin kotka yllä Saana tunturin. Tunsin unessa voivani tehdä mitä vain.

Unessa lensin moneen eri paikkaan, ja ihme kyllä, lentokoneeni tulevan lentokone laivueeni ensimmäinen uljas koneeni, TontAir 001, onnistui nousemaan lentoon jokaisen laskun jälkeen. 

Ja aina ilman mäkilähtöä edes. Porot kuitenkin, ottaa aina kunnon juoksu vauhdin, ja lopulta hyppää ison lumikinoksen päältä kovalla ponnistuksella ilmaan. Ei TontAir.. Ei suinkaan.

Oli kyllä aikamoista, lentää tuolla järven jään päältä, ylittää kuohuvat kosket, jotka ei jäädy, edes Lapin pakkasessa, ja viistää kengän tupsukkaa siihen hyiseen koskeen. No, se ei ollut fiksua, vaikka olikin unta. Siitä tuli nopeasti vilunväreet kyllä.

Mutta, niinkin ihan uni kuin se olikin, näin unta myös, kuinka pääsin pitkän lentoni lopulla taas Pinsiöön. Siellä se minun jouluperhe on. Harmillista kyllä, lentoni päättyi kuin seinään. 

Ihan kirjaimellisesti.

Kone alkoi temppuilemaan unessa ihan viimeisten metrien aikana, minun piti lentää katolle, mutta koneeni ohjaussauva vääntyi kun väistin keskeltä pimeyttä eteeni lentänyttä pöllöä.

Unessa, en päässyt katolle, vaan lopulta, tömähdin hyiseen lumeen.

Heräsin kun koneeni putosi alas. Hiki virtasi otsalta kun ajattelinkin sitä. Mutta halusin myös nähdä unen loppuun, että pääsinkö koskaan perille, joten koitin vielä nukkua hetken. 

Ja se toimi, pääsin vielä samaan uneen, katsoin unessa itseäni sivusta, niinkuin, olisin ollut jokin katsoja.

Näin kuinka minä lähdin siitä selvästi tärähdyksestä säikähtäneenä hoipertelemaan eteenpäin, mutta en saanut ihan selvää, minne päädyin.

No, se oli kuitenkin vain unta.

Parin päivän päästä lähden matkaan.